lauantaina, syyskuuta 14, 2013
+332 Perniössä ilomielin
No, just näin, oli se kyllä tosi hienoa päästä katsomaan tuttuja paikkoja. Lukio oli kaikista lähinnä sydäntäni, kun sen kolme vuotta Perniön lukiota kävin. Lukion oppilasmäärä on reippaasti pienentynyt mun ajastani, mutta on sentään säilynyt, vaikka oli välillä lakkautusuhankin alla. Perniön kirkon ovi oli raollaan, sinnekin pääsi ihan helposti käymään. Lähtiessäni kahdeltatoista takaisin Saloon olin niin iloinen kuin vain voi olla, matka Perniöön oli sujunut oikein mukavasti. Nyt Jari pääsi ensi kerran kuskaamaan mua Salon ja Perniön välin, Salon ja Turun välin oli jo kesällä kuskannut. Mikä mahtavinta, oli saanut vakituisen paikan. Mahtavaa ja mukavaa, näin se meni!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti