tiistaina, marraskuuta 13, 2012
+154 Ikävä!
Kyllä on, kun on vasta sunnuntaina kuullut ystävän kuolemasta, se oli minulle kova paikka. Kun vielä vajaa kuukausi sitten näin Ollin, en minä siinä kohtaa osannut lainkaan aavistaa, että hänellä olisi niin vähän elinaikaa jäljellä. Kyllä mä sen tiesin, että asia on näin, mutta siinä kohtaa sen tahtoi sulkea pois mielestä. Monia lämpimiä muistoja on mielessä, etenkin, kun vuonna 2003 kokosin elämäni ensimmäisen kolehdin jumalanpalveluksen aikana! Se on jäänyt niin mieleeni, etten unohda sitä koskaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti